Opistolla vaihtuivat rehtorit tiuhaan tahtiin. Sinä aikana kun itse asuin siellä, oli muistaakseni n. 6 eri rehtoria! Yksi heistä oli erityisen muistorikas tapaus, sanottakoon vaikka Uolevi. Hän oli tiettävästi bi-seksuaali ja raikas tuulahdus opiston tunkkaisille käytäville. Tästähän ei tietenkään julkisesti puhuttu vaikka asia oli päivän selvä. Muistan että hänellä oli yksi miespuolinen "kaveri", joka kyläili usein opistolla. Törmäsin heihin vuosia myöhemmin myös Maata Näkyvissä-festareilla Turussa. Kaiffari oli tietysti parikymppinen siloposkinen nuori mies, ja Uolevi itse elämää nähnyt ja ahavoitunut siilitukka.

Uolevi oli muutenkin mieltynyt nuorisoon, sillä hän hengaili ja jutteli paljon myös minun ja Minnan kanssa. Kerran lähdimme uolevin kanssa laskettelemaan paikalliseen skimbailukeskukseen. Tuon matkan aikana hän myös sai lisänimen "itsemurha-uolevi". Ensinnäkin matkareittimme (n. 25km) oli umpijäässä oleva mutkainen kylätie. Uolevi kaahasi toyotallaan lähemmäksi 100km/h ja me puristimme käsinojia kauhusta kankeina. Selvisimme matkasta hengissä, mutta perillä Uolevi oli taas vauhdissa. Hän laski koko ajan keskuksen isoa päärinnettä syöksynä alas hirveällä vauhdilla. Tässä vaiheessa olimme aika varmoja että hän yrittää tappaa itsensä (ja ehkä meidätkin siinä sivussa). Kotimatka kaahattiin tuttuun malliin emmekä sen koommin hänen kyytiinsä nousseet. Myöhemmin aloimme nähdä kaikissa Uolevin tekemisissä itsemurhan aikeita - "se yritti kaatua päälleen!" (Uolevi kompastuu), "se hukuttautuu" (Uolevi soutelemassa), "nyt se polttaa itsensä!" (Uolevi juhannuskokolla)... Ja niin pois päin. ;)