Nusessa oli mahtava paikallinen diskoteekki nimeltä mixa. Siellä tantsuiltiin joka toinen perjantai ja ehkä poltettiin tupakkaakin ja juotiin viinaa jos sitä oli. Muistan vieläkin niin elävästi kuinka pakkanen höyrysi ja miten jännittävältä poskaritupakka maistui mixan ulko-ovilla. Mixa oli kulttuurien välinen kohtauspaikka, sillä siellä kokoontuivat sulassa sovussa tavikset, pissikset, hiphopparit ja pilottitakki-pöhisijät. DJ soitti aina vakkarikierrokset hiphoppia, hitaita ja listakamaa. Meillä oli Minnan kanssa tapana toivoa Ismo Alankoa tai Nirvanaa jota sitten jorasimme raivokkaasti. Muut kohderyhmät boikotoivat toiveitamme ja useimmiten olimme ainoat tanssijat disen lattialla. Kyseessä oli kuitenkin aikas iso urheilutalo, joten mahdoimme olla näky! Olipahan paikallisille jotain puhuttavaa jälkeenpäin.

Mixan tunnelmaa ei voi sanoin kuvata. Savukoneen käry, hämyisä sali, pakkanen ja jännitys mahanpohjassa. Jos tapaisi jonkun kivan tyypin?! Lumo haihtui aina kun vanhemmat tulivat hakemaan kotiin. Ihan rakennuksen edestä ei saanut tulla, se oli niiiiiin noloa! Hakupaikka oli tienpätkän päässä pusikoiden takana. Kerran Minnan isä tuli kuitenkin jossain mielenhäiriössä meitä vastaan pääoven eteen ja muistan kuinka olin kuolla häpeästä siihen paikkaan!

Mixalla järjestettiin myös ns. "cokis-diskoja", joissa coca cola oli ilmeisesti sponsorina. Silloin järjestettiin kaikenlaisia kilpailuja joissa piti aina juoda tuhottomasti colaa. Otin itsekin osaa yhteen näistä kisoista kerran. Meillä ei kotona oltu ikinä juotu limsaa kuin korkeintaan uutena vuotena nakkien ja perunasalaatin kanssa. En siis ollut kovinkaan tottunut cokiksen makuun. Kilpailussa oli kyse viestistä, jossa tyttö-poika parin toinen osapuoli juo cokis-purkin, juoksee salin päähän ja takaisin ja sitten toinen tekee saman. Voitte arvata miten kävi meikäläisen tiimille ;D Litku maistui niin pahalta etten meinannut saada juotua sitä ollenkaan. Parini oli selvästi harmissaan, olisihan voittona kuitenkin ollut joku mahtava cokis-remix-suber-mega-CD.