Asuimme erään raamattuopiston kupeessa. Paras kaverini oli samanikäinen Minna. Äitini ja Minnan isä myös työskentelivät opistolla. Takana kohosivat jylhät Pohjois-Karjalan maisemat ja edessä levittäytyi mahtava Pielinen. Ruskan värit olivat syksyisin henkeäsalpaavat (oikeasti!) ja kosketus luontoon oli läheinen, joskus jopa liiankin läheinen.

Opistolla oli saarimökki läheisessä saaressa. Kerran Minnan kanssa soudimme sinne ja keksimme, että olisipa siistiä päästä sisälle lukittuun mökkiin. Avaimia ei tietenkään ollut, eikä se olisi enää silloin ollutkaan yhtään mielenkiintoista. Tongimme jostain kirveen ja yksintein hakkasimme mökin oven auki! Sitten istuimme sisällä vartin verran ja totesimme että se siitä. Seuraavana päivänä tietysti paljastui, että mökkiin oli "murtauduttu". Äitini panikoi hullun lailla ja syyllisiä mietittiin kuumeisesti. Opistolla majaili aina kaikenlaista porukkaa ja silloin siellä sattui olemaan muutama hieman epäilyttävän oloinen mieshenkilö,  luultavasti vain lomailemassa. Keksimme syyttää heitä, ties mitä rosvoja he olivat! Olimme nähneet heidät lymyilemässä mökkinsä kuistilla ja näyttävän siltä kuin he hautoisivat jotain! Juttu jäi sikseen, mutta kaikki uskoivat äijien olevan kaiken takana.

Mitäpä ei turhautunut esiteini tekisi keksiäkseen jännitystä elämäänsä!