Pukeuduimme Minnan kanssa yläasteen ajan aika persoonallisesti (ainakin nusen mittakaavassa). Olimme, hevareita, punkkareita, hippejä ja kaikkea siltä väliltä. Otimme 8-luokalla myös lävistykset, mikä oli todella häkellyttävää siihen maailman aikaan. Batiikkifarkuissa ja vihreässä tukassa olimme siis koko kylän nähtävyys, pilkan ja vihankin aihe. Koulussa saimme kuulla olevamme mm. ekohuoria ja elämäntapaintiaaneja. Se taitaakin olla keskiverto-nuselaisen mittapuulla harvinaisen kekseliästä verbaliikkaa. Nusessa asui luonnollisesti myös alkuperäisväestöä, jonka tuntomerkkejä olivat mm. toppa- ja pilottitakit, kivipestyt alaspäin kapenevat farkut, kettinki jonka päässä lompakko, olkapäille ulottuva permis, juppikukkula, purkkarit, isot korvarenkaat ja muut halvat helyt, puuteriin, kajaliin ja ripsiväriin peitetty naama ja hyvin rajoittunut maailmankuva. Tuohon aikaan oli myös Joensuussa skinihysteria kuumimmillaan, ja nuse otti suurkaupungista vaikutteita parhaansa mukaan.

Kerran mixalla notkuimme eteisen seinustalla, kun Marjatta, yksi em. ulkoiset kriteerit täyttävä pahansisuinen ”juntti-kovis” tuli kätyreineen eteemme. Marjatta alkoi haastaa riitaa ja haukkua ulkonäköämme. ”Miks työ ootte tuon näkösijä?” hän sylki suustaan ja kätyrit säestivät haukkuja ja murinaa syytäen. ”Pitäiskö kaikkien sitten olla saman näköisiä kun sä?”, Minna kysyi. ”No pitäis!” Marjatta vastasi. Haistattelimme heille hyvää loppuelämää, mutta Marjatta oli sotajalalla ja nyrkkiään hieroen hän sanoi vihaisesti ”nähhään mixan jälkkeen, me hakattaan teijät!”. Vaikka hän oli kaikin puolin säälittävä ja typerä, oli uhkaus syytä ottaa tosissaan. Hänellä ei ollut elämässään mitään tavoitteita, eikä näin ollen mitään hävittävää, joten jonkun hakkaaminen silloin tällöin ei tuntunut missään. Soitimme saman tien Minnan isälle joka tuli hakemaan meidät kotiin.

JÄLKIPYYKKI:
Mielestäni tilanne oli vakavuudestaan huolimatta tosi absurdi - Marjatta uhoamassa meille neon-värisessä 6-luokalta asti käyttämässään toppiksessa, liian lyhyet farkut jalassa ja kulahtanut permis päässä. Muistan että minua alkoi hysteerisesti naurattaa kesken kaiken, ja se vasta olisikin ollut vaarallista! En toki halua myöskään mollata Marjatan tyyliä (paitsi ihan vähän ;) enkä tiedä miltä hän nykyään näyttää. Jotenkin tuntuu että hiihtarit ja kukkamekko istuvat yhä...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />