Eräänä kauniina kesäpäivänä turhautuneisuus nosti taas päätään Minnan ja minun elämässä. Opiston yksi opettaja oli kova kalastaja ja saikin hyviä saaliita anteliaasta Pielisestä. No, hänellä oli rannassa katiska ja totta kai saimme päähämme katsoa oliko siellä mitään. Kiskoimme katiskan rannalle ja olihan siellä yksi iso hauki (vai oliko se lohi?!). Joka tapauksessa, muistaakseni minä sanoin että "otetaan tää!!". Mietimme hetken aikaa toisiamme tuijottaen jonka jälkeen Minna alkoi nopeasti kiskoa kalaa irti, minä pälyilin vahtia pitäen mahdollisia vaaroja. Jännitys oli huima! Mitä jos joku olisi tullut paikalle?! Nopeasti heitimme katiskan takaisin järveen ja mietimme mitä tehdä kalalla. Lopulta veimme sen meille ja sanoimme äidille että pyydystimme se mato-ongella! Täydestä meni ja kalasopasta tuli hyvää.